maanantai 7. huhtikuuta 2014

Dorothy L. Sayers: Murder Must Advertise

Kansi: Katrina Damkoehler /
Open Road Integrated Media.
Kolmas lukemani lordi Peter Wimsey -dekkari tuli suorastaan ahmittua. Murder Must Advertise ilmestyi alun perin vuonna 1933, mutta kuten kaikki parhaat kirjat, se on edelleen täydellisen vetävää ja elävää luettavaa. Erityisesti suosittelen kirjaa Mad Men -tv-sarjan faneille, sillä Murder Must Advertise sijoittuu Mad Menin lailla mainostoimistomaailmaan. Eikä Dorothy L. Sayersin kyyninen, pirskahteleva ja pureva näkemys mainostoimistoista jää yhtään jälkeen Mad Menistä...

Kirjassa Wimsey soluttautuu copywriterin työhön mainostoimistoon, jossa eräs nuori työntekijä menehtyi kaatumalla jyrkissä portaissa. Wimsey epäilee tapahtumaa murhaksi ja vähitellen hän pääsee rikoksen jäljille. Vaikka Wimseyn aisaparina nähty kirjailija Harriet Vane ei tässä kirjassa esiinnykään - pientä sivulausetta lukuun ottamatta - oli kirja kokonaisuutena todella mainio. Vaikka rikoskäänteissä oli tässäkin kirjassa kaikenlaisia epäuskottavuuksia, oli kokonaisuus kuitenkin himpun verran uskottavampi ja ennen kaikkea vauhdikkaampi kuin kahdessa edellisessä. Nyt liikutaan syntisen suurkaupungin yössä ja 30-luvun Lontoo vaikuttaa olleen oikea paheiden pesä...

Vaikka mainostoimistomiljöön kuvaus oli ihastuttavaa, tykästyin erityisesti kirjan pahisnaiseen. Dian de Momerie on ylhäisten seurapiirien kauhukakara, joka vetää kokaiinia nokkaan, ajelee päihtyneenä autolla kiihdytyskisoja ystäviensä kanssa, iskee holtittomasti miehiä ja on muutenkin porvarillisten kunnon ihmisten kauhistus.

She only wished "Spot" Lancaster would leave her alone. His clumsy grabs at her waist and shoulders interfered with her handling of the car. She eased the pressure of her slim sandal on the accelerator, and jabbed an angry elbow into his hot face.
 
Kirjan lopussa on lyhyt Sayersin elämäkertakuvaus ja mainioita valokuvia Sayersista eri elämänvaiheissa. Tekstistä selviää, että Sayersin mainostoimistokokemus on omakohtaista - hän työskenteli 20-luvulla copywriterina ja osallistui muun muassa Guinnessin mainonnan suunnitteluun. Varsinainen renessanssi-ihminen Sayers tuntuu olleen - Wimsey-dekkareiden ja Guinnessin mainostamisen lisäksi hänen meriitteihinsä kuuluu muun muassa Jumalaisen näytelmän kääntäminen englanniksi. Kirjailija vaikuttaa kaiken kaikkiaa kiehtovalta hahmolta.

Voin siis vain suositella Wimsey-dekkareita ja aion jatkaa niiden parissa itsekin, tosin ehkä joudun lukemaan pari muutakin kirjaa ennen Wimseyn seuraan palaamista.

6 kommenttia:

  1. Hieno kirja tämäkin, Sayersin käyttämät ajankohtaisuusaiheet ovat ikääntyneet kiinnostavasti ajankuvikseen (Bright Young Things oli oman aikansa iso juttu, http://en.wikipedia.org/wiki/Bright_young_things ) ja mainosalan kuvauksissa tosiaan ammennetaan sisäpiirin tietoa...

    Ja sisältäähän tämä kirja myös kunniakkaan tolkuttoman kohtauksen, muutaman sivun pituisen yksityiskohtaisen selostuksen krikettiottelusta josta ainakaan minä en ymmärtänyt oikein mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin putosin kärryiltä krikettiselostuksesta - kun ei tunne lajia yhtään niin ei pysyisi varmaan suomeksikiaan lajin termeissä mukana. :)

      Poista
  2. Wimsey vie mukanaan, eikä totta. :) Mutta välillä tosiaan on hyvä lukea muutakin. Ihan senkin takia, ettei näitä ole kovinkaan montaa - pitää vähän säästellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kiitos vielä kerran tästä ihanasta vinkistä! Sinun ansiostasi Wimseyn matkaan pääsin.

      Poista
  3. Sarjahan huipentuu ihanaan Gaudy Nightiin. Ah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös se jälkeen tule vielä Busman's Honeymoon? Olen aloittanut Gaudy Nightia ja se vaikuttaa kyllä varsin hyvältä. :)

      Poista