perjantai 31. tammikuuta 2014

Haruki Murakami: Norwegian Wood

Kansi: Tammi.
Kirjablogeista tutuksi tullut Haruki Murakami oli pitkään jo ollut henkisellä lukulistallani, kun lukupiirissäni valittiin Norwegian Wood tammikuun kirjaksi. Sairastuin enkä päässyt lukupiirin tapaamiseen, mutta kirja oli miellyttävä ensikosketus Murakamin tuotantoon. Minulle Murakamin nimi on jäänyt mieleen Aamuvirkun yksisarvisen kehuista, mutta sittemmin Murakamia on luettu kirjablogeissa niin ahkerasti, että miehen tuorein suomennos 1Q84 voitti tällä viikolla Blogistanian Globalian äänestyksen.

Myös Norwegian Woodia on luettu kirjablogeissa niin paljon, etten edes yritä linkittää kaikkia juttuja. Mielenkiinnolla luin kuitenkin luottobloggaajani Jennin näkemystä - hänen mukaansa teos on Murakamin heikoimpia ja on suositeltavampaa aloittaa muista. Käänteisesti ajatellen tämä lupaa hyvää - koska tykkäsin Norwegian Woodista paljon, täytyy luvassa olla vielä parempia lukukokemuksia muiden Murakamin kirjojen parissa.

Ulkokirjallisena seikkana mainittakoon, että olen opiskeluaikana laulanut naiskuorossa Beatlesien Norwegian Woodin kuorosovitusta. Koko lukemisen ajan ja myös tätä kirjoittaessa alttostemma - tai se mitä siitä muistan - soi päässä...

Kirja sijoittuu 1960- ja 1970-lukujen taitteeseen. Ajan musiikki on melko isossa roolissa kirjassa, mutta eniten tämä kuvaa opiskelijaelämää. Tai tarkemmin sanottuna niitä epävarmoja ja usein sekalaisia tunnetiloja, joiden varassa parikymppiset usein elävät. Kotoa on lähdetty, ulkoisesti pitäisi olla aikuinen ja itsenäinen, mutta yleinen maailmantuska sekä ihmissuhdesekoilut aiheuttavat kovia kasvukipuja.

Päähenkilö Toru Watanabe asuu miesopiskelijoille tarkoitussa asuntolassa, käy teatterihistorian ja saksan luennoilla yliopistolla ja tuntuu ajautuvan erilaisiin kolmiodraamoihin. Hänen paras ystävänsä Kizuki teki nuorena itsemurhan ja Kizukin tyttöystävä Naoko ei oikein tunnu päässeen asiasta yli vielä vuosien päästäkään. Torun ja Naokon ystävyys muuntuu kohti rakkaustarinaa, mutta samaan aikaan Toru tapailee eläväistä Midoria, jolla on myös tragedioita taustallaan. Kun Naoko joutuu vuoristoon parantolaan, tulee Naokon kämppiksestä Reikosta myös läheinen Torulle.

Kirjassa on jotain unenomaista ja nostalgista. Tokiolainen 1960- ja 1970-lukujen opiskelijaelämä tuntui samaan aikaan samastuttavalta ja eksoottiselta. Tunnolliset japanilaisopiskelijat purkavat kapinamieltäänkin opiskelemalla tahallaan ahkerammin. Kirjassa kuullaan useita itsemurhakertomuksia eikä lopustakaan oikein voi sanoa, päättyykö Torun tarina onnellisesti vai ei.

Viihdyin kirjan melankolisen tunnelman ja ajoittain absurdeilta tuntuvien elämäntarinoiden parissa. Nautin parantolan rauhallisista vuoristomaisemista, Murakamin tarkkaan kuvailemasta japanilaisesta ruoasta ja Torun rimpuilusta yksinäisyyden ja läheisyyden välillä.

Norwegian Woodista on tehty myös elokuvasovitus, jonka hyvinkin voisin katsoa jos tilaisuus tulee. Youtubesta löytyy elokuvan houkutteleva traileri.

Käännöksestä

Kirja on suomennettu englannista. Aleksi Milonoffin suomentajantyö on onnistunutta, kieli on luontevaa ja hyvää. Mutta eikö Suomesta sitten löydy enää suomentajia, jotka pystyisivät kääntämään kaunokirjallisuutta suoraan japanista? Nimekkäin japanista suomentaja on kirjailija ja kääntäjä Kai Nieminen. Luulen, että välikielen kautta kääntäminen aina hieman etäännyttää käännöstä alkuperäisteoksesta, vaikka minulla ei ole mitään keinoja arvioidakaan onko asia näin Norwegian Woodin kohdalla, koska en osaa japania.

18 kommenttia:

  1. Minäkin aloitin Murakamiin tutustumisen Norwegian Woodista. Tykkäsin siitä paljon, mutta seuraavat Murakamit (1Q84 ja Kafka rannalla) ovat olleet vielä selvästi parempia. Norwegian Wood on ehkä harvinaisen tavallinen Murakami.

    Olen kuullut huhua, että uusin Murakami suomennettaisiin suoraan japanista. Saa nähdä, onko tämä totta ja jos on, miten muutos vaikuttaa suomennokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että luvassa on paljon hyvää! :)

      Poista
    2. Moikka, kiitos linkityksestä, ja tulin tähän komppaamaan Annamia, että vaikka Norwegian Woodkin on hyvä, se on jotenkin tosi epämurakamimainen, ei satavia silakoita tai muuta sellaista. Oma suosikkini taitaa olla juuri se Kafka rannalla, tosin asiaan varmaan vaikuttaa se, että se oli ihan ensimminen lukemani Murakami :).

      Poista
    3. Kyllä nyt tulee suosituksia paljon. :) Vitsit kun luettavaa kertyy ovista ja ikkunoista, luulen että joutuu välissä ottamaan jotain muuta kuin Murakamia, vaikka varmasti miehen kirjojen pariin jossain vaiheessa palaan...

      Poista
  2. Ihanaa, että pidit Norwegian Woodista. Minäkin pidin tästä, mutta kirja on tosiaankin vähiten murakamimainen. Uskoisin, että pitäisit paljon muistakin Murakamin kirjoista: kokeile vaikka Kafkaa rannalla tai absurdia Suurta lammasseikkailua, joka jätti minut (hyvän) hämmennyksen valtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä! Luulen kyllä että sopivan fiiliksen iskiessä jatkan Murakamin parissa.

      Poista
  3. Minulla taas Norwegian Wood on yksi niistä harvoista Murakameista, joita en vielä ole lukenut. Musiikkimaailma kiinnostaa kovasti ja uskonkin pitäväni tästä, joten olen puolivahingossa säästellyt sen lukemista. Minä löysin Murakamin "ihan itse" valitsemalla joitakin vuosia sitten listaltani umpimähkään hauskan kuuloisen kirjan, Kafka rannalla. Ja rakkautta sen on ollut sen jälkeen.

    Tuota käännösasiaa olen pohtinut minäkin. Kunpa osaisikin japania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tuon säästelytunteen - joskus lukunautintoa haluaa hieman pitkittää, kun uutta tuotantoa joutuu yleensä odottamaan...

      Poista
  4. Norwegian Wood ja Sputnik rakastettuni on Murakamin kirjoista tapahtumiltaan lähinnä arkikokemuksiamme. Sputnik ehkä vieläkin enemmän, jos nyt oikein muistan.

    On ihanaa, että yhä uudet lukijat löytävät Murakamin. Oma suhteeni häneen on väliin suorastaan fanaattinen. Ja syksyllä ilmestyy uusi Murakami.

    Itse muuten olen huomannut, että mulle ainakin Murakami toimii paljon paremmin englanniksi, joten en enää edes lue häntä suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen osin eri mieltä Sputnikista, siinähän on jonkinlainen todellisuusvääristymä ja kirja on kuin unenomaista surrealismia. Mutta sen alku on (kuitenkin) tosiaan lähellä arkirealismia. :)

      Poista
    2. Kiitos Katja. Sputnik vaan sitten hahmottuu mun päässä jotenkin realistisena. Tosin siitä on useampi vuosi, kun olen sen lukenut, joten muisti on saattanut rakentaa oman Sputnikinsa. :)

      Poista
    3. Hyviä vinkkejä Sputnikista. Omppu, minulla on jonkinasteisena periaatepäätöksenä lukea kirjat mahdollisimman "suoraan" joko alkukielellä tai suomennoksena. Vaikka luen mielestäni sujuvasti englantia, ovat Murakamin englanninnokset käännöksiä nekin. Tällöin suomalaiselle lukijalle riskinä on "tuplavääristymä": kääntäessä kirjan merkitykset aina hivenen muuntuvat, ja kun lukee kielellä, joka ei ole oma äidinkieli, on vaarassa ettei ymmärrä kaikkia vivahteita. Suomennosta lukiessa lukee sentään omaa äidinkieltään, jota ymmärtää nyansseja myöten ihan eri tavalla kuin vierasta kieltä, vaikka osaisikin vierasta kieltä hyvin.

      Poista
  5. Norwegian Wood on yksi parhaimmista kirjoista, jota olen lukenut :)

    VastaaPoista
  6. Tämä on toistaiseksi ainoa lukemani Murakami, eikä se vielä tehnyt minusta fania. Katsotaan, tartunko muihin herran teoksiin vielä jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minäkään en ihan vielä faniksi itseäni tituleeraisi, mutta hyvään alkuun kyllä pääsin. :)

      Poista
  7. Itselläni on juuri menossa tämä kirja :D Kafka Rannalla teki minusta ison Murakami fanin ja uskon että Norwegian Wood vain kasvattaa sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, täytyykin tulla kurkkaamaan bloggauksesi sitten kun olet kirjan lukenut!

      Poista