keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Erin Morgenstern: Yösirkus

Kuva: Basam Books.
Vuoden ensimmäinen lukupiirikirja oli Erin Morgensternin Yösirkus. Kirja on alun perin ilmestynyt vuonna 2011 nimellä The Night Circus ja Basam Booksin suomennos on vuodelta 2012. Kirjaa on luettu blogeissa aika paljon. Nenä kirjassa ja Villasukka kirjahyllyssä ihastuivat kovasti, Le Masque Rouge ja Kirjojen keskellä antavat laimeamman tuomion.

Jos minun pitäisi määritellä Yösirkus yhdellä sanalla, valitsisin sanan "helppolukuinen". Tätä kirjaa voisi huoletta suositella sellaiselle kaverille, joka lukee korkeintaan yhden kirjan vuodessa ja pyytää kivaa lukuvinkkiä. Toinen kohderyhmä voisivat olla teini-ikäiset, olen melko varma että itsekin olisin eläytynyt tähän teininä paljon voimakkaammin kuin nyt.

Kirja oli nimittäin jopa niin helppolukuinen, etten saanut siitä oikein mitään irti. Kerronta on hyvin kuvailevaa. Morgenstern suosii lyhyitä lukuja ja lyhyitä kappaleita. Hän kuvailee paljon esimerkiksi sisustusta, vaatteita, värejä. Henkilöt ovat minun mielestäni melkoisia paperinukkeja: yksiulotteisia hahmoja, joiden tunteet kirjailija yleensä erikseen selostaa lukijalle.

Ärsyynnyin kirjan mukahistoriallisuuteen. Sirkus matkustaa ympäri maailmaa ja tarina on sijoittuvinaan 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen. Historiallisuus ei kuitenkaan näy missään. Henkilöt käyttäytyvät kuten modernit ihmiset eikä Morgenstern hyödynnä mainitsemiaan paikkoja mitenkään. On aivan sama, lukeeko otsikossa New York, Lontoo tai München, koska lukijalle ei kerrota näistä paikoista mitään. Eläytyvä teini-ikäinen varmasti täyttää mielikuvituksellaan sekä paikkojen että ihmiskuvauksen aukot, mutta minulle tällainen ei riitä.

Kuitenkaan kirja ei ollut niin ärsyttävä, että sitä pitäisi erityisesti ryhtyä moittimaan. Hanna Toivosen suomennos on kyllä paikoin melko kirjaimellinen ja kankea, mutta kokonaisuutena kirja oli aika sujuva. Ainakin näin "pakkolukemisena" kirjan selätti melko nopeasti, mitä kylläkin auttoi kovasti tuo alleviivaavan selkeä helppolukuisuus.

Kirjan keskeinen tapahtumapaikka on - yllätys, yllätys - sirkus, joka esiintyy vain öisin. Sirkuksen taikuri on Celia, jonka kohtaloksi on jo lapsena määräytynyt osallistuminen kohtalokkaaseen peliin. Hänen vastapelaajansa on Marco, joka häärää sirkuksen taustajoukoissa.

Maagiset kaksintaistelut, lapselle osoitettu messiaaninen kohtalo ja vuosisatoja vanhat salaiset perinteet ovat tuttuja populäärikulttuurin aineksia. En ole mikään fantasiaspesialisti, joten en osaa sanoa, voisiko Yösirkuksen luokitella fantasiagenren alle vai onko se vain taikuudella maustettua viihdettä. Se minua kuitenkin häiritsi, että sen enempää pelin syytä kuin Celian ja Marcon taikavoimien lähdettä ei mitenkään avattu lukijalle. Yleensä fantasiakirjallisuudessa käytetään jonkun verran paukkuja siihen, että lukijalle kerrotaan taikamaailman logiikasta. Peli on tärkeä, mutta ei käy ilmi, miksi se on tärkeä. Celiasta kehittyy mielettömän upea taikuri, mutta kovin helpolta taikuus vaikuttaa.

Rakkauskohtaukset ovat melkoinen harlekiinikliseiden kasa. Suurin piirtein maa järkkyy ja taivas tärisee, kun lempi oikein leimahtaa. No, kovin paljon sivuja ei näille kohtauksille onneksi uhrata.

Lyhyesti: lukihan tämän ennen kuin selkäänsä otti. Luulen kuitenkin, että lukupiirissä käytävä keskustelu on tällä kertaa kiintoisampaa ja antoisampaa kuin itse kirja.

8 kommenttia:

  1. Nostit hyviä pointteja esiin! Kappaleet tosiaan olivat lyhyitä ja paikkoja tai aikaa ei juurikaan hyödynnetty kuvailussa. Tuosta pelin syyn paljastamisesta olen hieman eri mieltä, syy kyllä mainittiin, mutta todella lyhyesti. Vaikka peli oli tavallaan pääosassa se näkyi kirjassa yllättävän vähän. Minulla kirja kuitenkin osui lukuhermoon ja pidin siitä paljon. Kiitos linkityksestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ehkä tämä kirja oli sittenkin minulle liian vaativa, kun näköjään olen tuon syyn missannut. :)

      Poista
    2. Heh, tuskinpa vain. Jos asia mainitaan yhdessä (?) lauseessa ei voi olettaa, että se painuisi tulikirjaimin mieleen :D

      VAROITUS, SEURAAVASSA PALJASTUS!!!

      Kuvio meni jotenkin niin, että Hector Bowen oli harmaapukuisen miehen oppilas aikoinaan kunnes heillä tuli suuria näkemyseroja opeista. Niitä testatakseen he aloittivat kilpailun jonka viimeisin "erä" Celian ja Marcon kilpailu/taistelu oli.

      Poista
    3. Hih, kiitos!

      Poista
  2. Minulle tämä osui varmaankin juuri siihen oikeaan hetkeen, koska tykkäsin tästä kovastikin. Minulle kirjan tärkein juttu oli tuo mainitsemasi kuvailevuus, kirjan visuaalinen maailma kutkutti kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tästä näyttävän elokuvan saisi. Kävi kyllä lukiessa mielessä, että onkohan tämä(kin) kirja pyritty tekemään mahdollisimman houkuttelevaksi elokuvamahdollisuuksia silmällä pitäen.

      Poista
    2. Minäkin pidin kuvailutavasta, ja otin kirjan jotenkin maalailun kannalta - visuaaleihin ja niiden luomaan tunnelmaan upoten, aika lailla muuta vaatimatta. Omassa arviossani sanoinkin Yösirkuksen olevan "kuin taide-elokuva, joka koostuu kauniista kohtauksista, jotka eivät tunnu täysin liittyvän toisiinsa."

      Yleensä en tosin perusta taide-elokuvista, enkä kirjoista jotka sellaisia muistuttavat, joten tähän ihastumiseni oli kyllä täysin odottamatonta!

      Poista
    3. Heh, onneksi makuja on monia! Meidän lukupiirissäkin toiset tykkäsivät tästä tosi paljon, toisille jäi vähän laimeaksi.

      Poista