keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Markus Zusak: Kirjavaras

Kuva: Jeff Cottenden / Otava.
Nyt on luvassa pamputusta!  Kirjailija Raili Mikkanen loihe lausumaan muutama viikko sitten blogikirjoituksessaan, että vain muutama kirjabloggaaja oikeasti rakastaa kirjoja ja iso joukko vain pamputtaa huvikseen kuin pahat poliisit ikään. Pidän Mikkasen sanat visusti mielessäni käydessäni Kirjavarkaan kimppuun, mutta vannon ja vakuutan, etten pamputa ilkeyttäni. Kirjoitan kirjasta siksi, että blogi on lukupäiväkirjani, luin kirjan lukupiiriä varten, en kauheasti pitänyt kirjasta ja haluan perustella, miksi näin on.

Tämän jutun ilmestyessä olen lukupiirin daamien kanssa tasokkaassa seurusteluravintolassa ja ilma on sakeanaan vilkasta kulttuurikeskustelua (lue: infernaalista kälätystä). Uskon, että Kirjavarkaasta syntyy vilkas ja monipuolinen keskustelu, eikä ketään haittaa vaikka joku ei ole kirjasta pitänytkään.

Kirjavaras on ilmestynyt vuonna 2005 ja suomeksi vuonna 2008. Se on ollut maailmanlaajuinen bestseller ja suomalaisissakin kirjablogeissa se on saanut aika paljon huomiota. Tutustu vaikka Kirjavarkaissa-blogin ja Susan kirjaston näkemyksiin.

Kirjavaras sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan. Veikkaan, että kirja olisi uponnut minuun paremmin silloin kun olin teini. Eläytymiskyky oli korkealla ja kriittisyys matalalla. Olen aina pitänyt historiallisista romaaneista ja parhaimmillaan historiallinen romaani tarjoaa matkan toiseen aikaan ja paikkaan. Siksipä harmitti, että Kirjavarkaassa historiallinen miljöö tuntui lähinnä kulissilta. Lisäksi Natsi-Saksan kuvaus oli melkoisen alleviivaavaa: kirjassa natsit ovat hirmupahoja, juutalaiset hirmuhyviä ja tavalliset saksalaiset näkevät heti että kylläpä se natsiaate on ihan hirveä ja kylläpä meidän nyt täytyy auttaa hyviä ja kilttejä juutalaisia kaikin keinoin. Plääh miten mustavalkoista ja asetelmallista!

Kun kirjoitin Art Spiegelmanin Mausista, totesin näin: "Sinänsä en ole hirmuisen ihastunut välillä melko hurskastelevaan ja imelään keskitysleiriviihteeseen." Kirjavarkaassa keskitysleirejä vain sivutaan, mutta muuten tämä täyttää täysin hurskastelevuuden ja imelyyden kriteerit. Lukijan kyyneleitä yritetään oikein heruttaa, minulta ei kyllä itkua irronnut.

Kirjavarkaan päähenkilö on Liesel-tyttö, mutta kirjan kertojana on Kuolema. En ihan ymmärtänyt ratkaisua ja keksin sille melko epäimartelevan selityksen. Kirjoittamisen perussääntö on "näytä, älä kerro" - tällä siis tarkoitetaan sitä, että hyvä teksti saa lukijan oivaltamaan jotain, lukijalle ei pureskella kaikkea valmiiksi. Mutta Kuoleman kaikkitietävä kertojahahmo nimenomaan kertoo, oikein selittämällä selittää millaisia kirjan henkilöhahmot ovat ja miltä heistä milloinkin tuntuu. Liesel ja hänen kasvattiperheensä ja kaveripiirinsä jäivät minulle melko etäisiksi.

Suorastaan tahatonta komiikkaa syntyy Zusakin käyttämästä Korkeajännityksen tyylisestä saksasta. Henkilöt huudahtelevat väliin Jawohl! tai Arschloch! No, ehkä tämä luo englanninkieliselle yleisölle jonkinlaista autenttisuuden illuusiota, minua lähinnä huvitti.

Spoilerivaroitus: Kirjavarkaan nimi selittyy sillä, että Liesel varastaa kirjoja. Vakiokohteeksi valikoituu eräs kotikaupungin taloista, jossa emäntä jättää tarkoituksella ikkunan auki Lieseliä varten ja jemmaa pikkuleipiäkin valmiiksi tytölle. Kirjan loppupuolella Liesel ryhtyy itse kirjoittamaan kirjaa, jonka nimi on Kirjavaras, ja kertoja-Kuolemakin nyyhkii tekstin ihmeellisen taidokkuuden ja puhuttelevuuden vuoksi. Kiusallista! Spoilerivaroitus päättyy.

Vähän kiusallisia olivat myös kirjan kansiliepeessä olevat kehut. USA Today -lehteä siteerataan: "Ansaitsee kirjahyllyssä paikan Anne Frankin päiväkirjan vieressä... tuleva klassikko." No eikä ole. Näennäishistoriallista huttua, jossa toinen maailmansota ja Natsi-Saksa toimivat pelkkinä kulisseina. Paperinohuita henkilöhahmoja, joiden tunteet selostetaan lukijalle erikseen, kun ne eivät muuten käy mistään ilmi. Yksioikoista kieltä, jota korostaa Pirkko Biströmin ihan ok suomennos.

Mutta olihan lukukokemuksessa jotain hyvääkin. Kun lukupiirissä kirjat valitaan vuorotellen, tekee hyvää päästä testaamaan oman kirjallisen mukavuusalueensa rajoja. Ja hedelmällinen keskustelu Kirjavarkaasta on luvassa varmasti, olivatpa mielipiteet sitten puolesta tai vastaan!

34 kommenttia:

  1. Olipas tervetullutta lukea tästä vähän kriittisempikin arvio, niin paljon on kehuttu. Itseltäni löytyy tämä lukemattomana kirjahyllystä, mutta aion kyllä lukea.

    Tuohon kirjojen rakastamiseen tai huvikseen pamputtamiseen en viitsi sanoa mitään. Paitsi sen, että ilkeyttäänhän sitä joku kirjablogin perustaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, niinpä! Kotiuduin juuri lukupiiristä ja keskustelu tosiaan oli hedelmällistä, monet olivat löytäneet paljon syvempiä ulottuvuuksia tästä kirjasta kuin minä. Eli tuli taas huomattua, miten eri tavoin ihmiset saattavatkaan lukea samaa kirjaa!

      Poista
  2. Huu! Olen ollut joskus varovasti kiinnostunut tästä, mutta totaalinen kyllästyminen toiseen maailmansotaan on saanut minut kuitenkin aina jättämään tämän kirjakaupan hyllyyn.
    Jää vastakin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä makuasi tunnen, niin arvelisin ettei tämä kauheasti kolahtaisi sinuunkaan...

      Poista
  3. Kiitos! Luin Zusakin romaanin "I am the messenger", joka oli melkoista pikaruokaa muttei sellaisena yhtään hassumpi, ja tämä Kirjavaras on ollut mielessä. Mutta taidan jättää nyt väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa mietinkin jäikö Zusak yhden hitin ihmeeksi mutta ilmeisesti sitten ei!

      Poista
  4. Selväksi tuli kirjan luonne. Pam-pam. Mistähän muuten johtuu, että yleensä kaikki kirjoihin ja kirjoittamiseen liittyvät romaanit ovat minusta hirmuisen tylsiä. Etsitään sitten kolmattatoista kertomusta tai unohdettujen kirjojen hautausmaata tai muuten vain kunnostettavaa ikivanhaa uskontokunnan kirjaa. Ehkä historia-aspekti ei kolahda, ei ainakaan jos se toimii vain kulissina tarinalle kuten tästä sanoit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kirjat joihin viittaat ovat minulle pääasiassa vain nimeltä tuttuja, mutta ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Jotenkaan tällainen tyyli ei vaan enää maistu.

      Poista
  5. Hmm, joo. Kirjan nimi on silloin tällöin tullut vastaan, onhan tämä hitti. Kirjat kirjoista ja kirjoittamisesta menevät siinä missä kaikkitietävät kertojahahmotkun (no, okei, Kuolema? aika vaikea keksiä miten tuo voi toimia...) mutta imelän mustavalkoiset kuvaukset toisesta maailmansodasta? Kiitos ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toinen maailmansota on niin yleinen kirjallisuuden teema, että ihan pintapuolisimmat yleistykset eivät nappaa...

      Poista
  6. Jätin lukematta silloin joskus, kun työkaveri oli pettynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Vaikka toisaalta, onhan tämä tosiaan huikea maailmanlaajuinen menestys, kai tässä on itse vähemmistössä kun ei ymmärtänyt...

      Poista
    2. Eli piti siis sanomani, etten ole ainoa pamputtaja tämän kohdalla :)

      Poista
    3. ettet, piti siis sanomani :D

      Poista
  7. Anonyymi21.11.12

    Jeee. Muitakin joihin tämä ei kolahtanut. Mietin itse lukiessani, että olinko nostanut riman liian korkealle kaiken sen hypetyksen ansiosta mitä tämä kirja on osakseen saanut.
    -ritu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän hypekirjojen kohdalla odotukset usein nousee korkealle!

      Poista
  8. Voikin johtua muuten juurikin nuoresta iästäni, pidin Kirjavarkaasta valtavasti :) Uskaltaakohan tätä nyt lukea vanhempana uudelleen, olisi ihana säilyttää lukukokemus täydellisenä.
    (Olet oikeassa, saksalaiset olivat vähän liian juutalaisten puolella.. Aivan kuin Hitler ei olisi heitä saanut aivopestyä, vain sotilaansa. Tottakai tämä oli fiktiota, mutta häiritsi kyllä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kokeile ihmeessä! Jos kirjaan liittyy nostalgisia muistoja, se vaikuttaa usein paremmalta kuin sellainen jonka lukee eka kerran aikuisena. :)

      Poista
  9. Pitäisi varmaan lukea tämäkin, jotta saisi muodostettua oman mielipiteensä. Minulla vain on edelleen kiintiö täynnä natsi-Saksaan ja yleensä toiseen maailmansotaan liittyvien kirjojen suhteen joskus nuorena (itseaiheutetun) yliannostuksen takia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua toinen maailmansota kyllä kiinnostaa, vaikken kovin aktiivisesti etsi sotakirjoja luettavaksi. Aihetta vaan käsitellään niin paljon kirjoissa, että siihen törmää etsimättäkin.

      Poista
  10. Ihana ryöpytys turhan alleviivaavasta bestselleristä! Minulle jäi samansuuntainen mielikuva kirjasta, vaikka ei ehkä ihan yhtä negatiivinen. Kirja ei todellakaan täyttänyt odotuksia.

    VastaaPoista
  11. Heh, luin tämän muistaakseni ollessani kuukauden mittaisella työreissulla jokunen vuosi sitten... haalin kaikenlaisia pokkareita englanniksi ja hotkin niitä yksinäisinä iltoina. Mutta kirjan sisällöstä jäi mieleen nada eikä tunnelmasta sitäkään. Nimi oli minusta kiinnostava, joten muistan lukeneeni - mutta suurta vaikutusta ei ilmeisesti tehnyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oletkin niin supernopea lukija että "hotkiminen" on varmaan lähes kirjaimellista :)

      Poista
  12. Mahtava lukea suorasanaista ja perusteltua pamputusta :)

    Minä tosin ihastuin kirjaan kovasti, hankin kirjan vielä omaan hyllyynikin. Kirjavarkaan lukemisesta on jo pari vuotta, mutta joku pieni ärsytyksen aihe minunkin muistikuvissani vilahtelee. Aion ottaa tämän uusintalukuun "sitten joskus", saa nähdä ihastuttaako sitten yhtä paljon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, lukisin mielipiteesi mielelläni!

      Poista
  13. Anonyymi20.1.13

    Itsekin pyörittelen tätä kirjaa hyllyssäni, mutta taidanpa siirtää lukemista aina vain eteenpäin. Sain juuri luoettua Jyrki Heinon Kellari-romaanin, missä 1700-luvun lopun Turkuun oli sijoitettu dekkarijuoni. Siinä tuon ajan elämänpiiri oli kuvattu tarkkaan, jopa liiankin tarkkaan, kun ruokaan laitettavat mausteetkin lueteltiin niin yksityiskohtaisesti, että meinasi juoni kärsiä. Eli jossain näiden kirjojen puolivälissä on se kultakimpale. Heinon teos on joka tapauksessa kunnianhimoinen päänavaus, näin nimittäin odottamaan jatkoa, sillä varmaan tuon ajan Turusta riittää juonta toiseen ja kolmanteenkin dekkariin.

    t. Miina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kellari kiinnostaa minua ja enköhän sen tässä kevättalven mittaan ehdi lukemaan. Kuulostaa houkuttelevalta! Mausteidenkin kuvailu sopii, tykkäänhän hyvästä ruoasta. :)

      Poista
  14. Minullekin tuli mieleen, että kirja saattaa olla tarkoitettu hieman nuoremmille, niille jotka eivät ole ihan kyllästettyjä toisella maailmansodalla vielä.

    Tosin itsellekin maistuu joskus nuoremmillekin kirjoitettu kirjallisuus, sillä joskus omiin kaavoihin kangistuminen lukemisessakin on huono juttu.

    Huolimatta kritiikistä, taidan lukaista kirjan.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi1.6.14

    Vihdoin! Jollain sama mielipide kirjasta kuin minulla, veit sanat suorastaan suustani. Minulla oli kirjasta järkyttävän suuret odotukset. Tylsistyin lukiessa kuitenkin täysin, ja hitaasti mutta varmasti petyin jatkuvaan jaaritteluun ja pitkittelyyn yhä enemmän. Suutuin Kuoleman kohtalokkaista spoilauksista ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla oli todella vaikeuksia saada kirja loppuun - tällainen tunne on oikeasti viimeksi tullut Paolo Coehlo-yrityksistä. Jätin lopun varaan niin paljon, sillä jostain luin että kirjaa ei voi ainakaan yllätyksettömyydestään syyttää. Täysi rimanalitus mielestäni. Jos ihminen lukisi natsi-Saksasta pelkästään yhden kirjan ja se olisi tuo, en usko että lukija saisi mitään kokonaiskuvaa natsien aikakaudesta. Myös 'puhtaille' saksalaisille aikakausi on varmasti ollut hirvittävä, mutta eikö mitään vavahduttavampaa olisi keksitty kuin sadan sivun väliset kirjavarkaudet. Tottakai myös saksalaisten menetykset, pommitukset ja kuolemat ovat huomionarvoisia, mutta mielestäni lopetus ei ollut niinkään itkettävä kuin laimea ja antikliimaksi - tottakaihan näin varmasti kävi. Esimerkiksi verrattuna Poika raidallisessa pyjamassa onnistuu todella vavahduttamaan lukijaansa. Ärsytti kirjassa siis aivan kaikki: tylsät tapahtumat, Seukerlit ja Arschlochit mitkälie, kuoleman välihuomiot,lopetus, kokonaisuus JNE.

    huoh. kiitos ja anteeksi. on pakko vuodattaa jonnekin tää viha ja ärsytys hypetyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja anteeksi että se jumittui pitkäksi aikaa hyväksyttäväksi! Roskapostia tulee niin paljon että en hoksannut tätä oikeaa viestiä ennen kuin vasta nyt.

      Mutta joo. Samoilla linjoilla selvästi ollaan! :)

      Poista
  16. Anonyymi10.1.15

    Minä sitten taas rakastin kirjaa yli kaiken. mielestäni kieli oli kaunista ja hahmot ihania. Olikin siis mielenkiintoista lukea sinun mielipiteesi. Voi olla, että omaan mielipiteeseeni vaikuttaa toki se, että olen nuori. Luen kirjoja muutenkin ehkä enemmänkin tunteella, kuin järjellä, miksi tämäkin itkettää vieläkin vain ajatuksesta. Itse en nähnyt kirjan pointtina toista maailman sotaa, minkä takia minua ei oikeastaan häirinnyt sen kulissimaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että eri lukijat kokevat saman kirjan eri tavoin. Joten mukavaa että tykkäsit kirjasta! :)

      Poista