torstai 26. heinäkuuta 2012

J.M. Barrie: Peter Pan

Nyt minäkin olen sitten sähkökirja-ajassa. Tilata täräytin Amazonista Kindle Touch 3G:n ja se saapui alle viikossa. Todella nopeaa! Tilaamani suojus on vasta postissa, joten raportoin sähkökirjakokemuksista kattavammin myöhemmin. Sitä ennen kannattaa lukea Insinöörin kirjahyllystä hyvä katsaus Kindle Touch 3G:stä.

Valitsin ensimmäiseksi kirjaksi J.M. Barrien Peter Panin. Kehuin jo aiemmin Ryhmäteatterin kesäteatterisovitusta Peter Panista ja teatterielämys innoitti lukemaan myös kirjan. Muistelen lukeneeni lapsena Peter Panin, mutta kovin kirkkaita muistikuvia ei noussut mieleen. Disney on tehnyt tarinasta tunnetun animaatioversion, mutta minä en ole edes ihan varma, olenko nähnyt sitä kokonaan.

1900-luvun alussa julkaistu kirja löytyy Project Gutenbergista ilmaisena sähkökirjana. Amazonilla on ohjesivu ilmaiskirjojen Kindle-lataamiseen. Lataaminen oli yhtä nopea operaatio kuin minkä tahansa tiedoston lataaminen tietokoneelle ja siirtäminen USB-tikulle. Tämä vaikuttaakin erityisen hyvältä syyltä omistaa lukulaite: kunhan nettiyhteys toimii, "omistan" kymmeniä tuhansia kirjoja, sillä pelkästään Project Gutenbergin sivulta löytyy yli 40 000 ilmaista sähkökirjaa. Lukulaitteeseen ne siirtyvät muutamassa sekunnissa.

Riku Nieminen Peter Panina. Kuva: Tanja Ahola / Ryhmäteatteri.
Peter Pan olikin yllättävä ja päräyttävä lukukokemus. Oikeastaan tätä ei voi mielestäni edes pitää lastenkirjana, vaikka suurin osa päähenkilöistä lapsia onkin. Kirjassa on paljon asioita, joista aikuinen saa taatusti enemmän irti. Tarkalla psykologisella silmällä J.M. Barrie tarkastelee lapsuutta, mutta hän kuvaa lapsuuden pimeää puolta. Peter Panissa on paljon lasten julmuutta, välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä. Rinnakkaislukemiseksi sopisivat vaikka William Goldingin Kärpästen herra tai Peter Høegin Rajatapaukset.

Kesken lukemisen tein jotain, mikä ehkä olisi kannattanut säästää kirjan loppuun. Rupesin muistelemaan, että J.M. Barrien nimi olisi liitetty pedofiliahuhuihin. Ryhdyin googlettamaan asiaa, ja uppouduin lukemaan Barrien elämäkertatietoja. Totuus on jälleen kerran tarua ihmeellisempää... Huhuja tosiaan löytyi, mutta täyttä varmuutta ei. Missään tapauksessa Barrie ei ollut mikään tavallinen pulliainen, vaan aika erikoisia käänteitä hänen ja hänen lähipiirinsä elämään mahtui. Justine Picardien artikkeli The Telegraphissa lähestyy aihetta melko kiihkottomasti, Tony Rennellin artikkeli Mail Onlinessa on sensaatiohakuisempi.

Robin Svartström Kapteeni Koukkuna. Kuva: Tanja Ahola / Ryhmäteatteri.
Barrien elämäkertatietojen perässä surffailu sai aikaan sen, että loppukirjan aikana tuli väkisinkin tulkittua Peter Pania liiankin biografisella tasolla - J.M. Barrie rinnastui turhan helposti Kapteeni Koukkuun.

Peter Panin juoni lienee kaikille tuttu. Poika, joka ei koskaan kasva aikuiseksi, vie kolme lasta mukanaan Mikä-mikä-maahan (Neverland). Siellä taistellaan merirosvoja vastaan ja saarella asuu myös intiaaneja, keijuja, merenneitoja ja herätyskellon nielaissut krokotiili. Ällistyin siitä kärjistyksestä, millä Barrie kuvaa Wendyn (suomalaisittain Leena) roolia saarella. Peter tekee Wendystä Kadonneiden poikien "äidin", ja Wendy omaksuu äidin roolin riemumielin, vaikka on vasta lapsi itsekin. Äitinä Wendy tekee töitä aamusta iltaan siivoten, paikaten vaatteita, vaatien lapsia noudattamaan tiukkoja sääntöjä ja tietysti tsempaten huoletonta "isää" eli Peteriä uhrautuvaisen kannustavasti. Varsinaista parisuhdeparodiaa!

Peter Panin mukaan taas on jopa nimetty syndrooma - miehen haluttomuus kasvaa aikuiseksi. Kirjan Peter onkin jännittävän ristiriitainen hahmo. Hän on hurmaava seikkailija, mutta unohtelee asioita ja ihmisiä, vihaa muiden lasten äitejä ja tappaa surutta vihollisiaan. Erityisesti taistelukohtauksissa ristiriita herttaiseen Disney-filosofiaan korostui. Disneyn piirretyissähän on vakiintunut sääntö, että sankari ei koskaan suoraan surmaa vihollistaan, vaan lopputaisteluissa vihollinen yleensä kuolee "vahingossa". Peter ja muut pojat sen sijaan tappavat useita merirosvoja, eikä tappamisen moraaliin oteta kirjassa mitenkään kantaa.

Minusta kirjassa on mielenkiintoinen ja vahva psykologinen taso - tunnelmassa on jotain uhkaavaa, kuin lapsuuden painajaisissa tai peloissa. Kirja on vahva kokonaisuus. Kiintoisaa oli myös huomata, kuinka uskollinen alkuteokselle Ryhmäteatterin näytelmäversio olikaan! Monet jutut, joiden olin ajatellut olevan dramaturgina ja ohjaajana toimineen Juha Kukkosen liioittelua, löytyivätkin suoraan kirjasta.

Voin suositella tätä kirjaa - mutta mitään herttaista läperrystä ei todellakaan kannata odottaa, pikemminkin kannattaa varautua julmiin yllätyksiin.

15 kommenttia:

  1. Anonyymi26.7.12

    Jos Barrien elämä oikeasti kiinnostaa voin suositella Andrew Birkinin elämäkertaa "J.M. Barrie and the Lost Boys". Itse olisin halunnut siihen ehkä vähän enemmän tulkintaa ja pohdintaa, mutta Barrien elämä ja Peter Panin alkuperä on jo sinällään uskomaton ja surullinen tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytyypä tutustua...

      Poista
  2. Kivaa että sait oman lukulaitteen! Gutenberg on aarreaitta...

    Myös kirja kuulostaa kiinnostavalta. Peter Pan oli niitä kirjoja, joiden kanssa opettelin pienenä lukemaan.... mutta minulla oli Disneyn kuvakirja, selvästi lällynnetty versio alkuperäisestä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Gutenbergiä käynyt tähänkin asti kurkkimassa, mutta eipä pöytäkoneelta tai kannettavalta viitsi kokonaista kirjaa lukea. Olen Kindlestä aika innoissani!

      Poista
  3. Hyvä arvio.

    Olen lukenut Barrien Peter Panin ja se on minusta hyvä kirja, jo alun koira -lastenvahtina, ja isän "hermoilu".
    Helinä-keijukin osoittautuu ongelmalliseksi tyypiksi ...
    ***
    Olen katsonut useita Disney-filmejä, tämänkin, mutta pidän Lumikkia, Tuhkimoa, Prinsessa Ruususta parempina, sitten Aristokatit ja Robin Hood ovat varsin onnistuneita, sekä vanhoista Dumbo ja uudemmista Dumbon vastakohta, loistava Bolt, joka sai minusta liian nuivat arviot eräissä suomalaismedioissa, hyvä filmi, jossa totetettiin Dumbo väärinpäin, kuuluisasta koirasta tuli tavis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkäsin todella paljon siitä uudenpuoleisesta Prinsessasta ja sammakosta!

      Poista
    2. Se on mulle tuntematon :)

      Itse asiassa animaatiossa kuten Boltissa ja Wall-E:ssa (Pixar) on käsitelty nykypäivän ongelmia (esim. WallE saastuminen ym), enemmän kuin ennen

      Poista
  4. Oi kiinnostavaa! Täälläkin tutustutaan juuri e-kirjaan ja Peter Pan voisikin olla hyvä jatke lukulistalle. Gutenberg on todella aarreaitta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, täytyy kaivella niitä vanhoja suomalaiskirjojakin sieltä!

      Poista
  5. Anonyymi27.7.12

    Juuri luin Peter Panin iltasatuiluina pojalleni (4v). Monta iltaa meni, tylsiä kohtia jouduttiin hieman hyppimään ja muutamassa kohdassa sensuuri iski - ei kuitenkaan siinä kun merirosvoja tapettiin. Kiinnostavaa sekin, että toisin kuin minä ( pienenä samastuin Peter Pan oli tietenkin sankari), oma poika leikkii Kapteeni Koukkua ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jännää! No onhan Koukussa kyllä koukuttavuutensa...

      Poista
  6. Olen itsekin harkinnut lukulaitteen hankkimista. Oliko tuo minkä hintainen?

    Itsekin luin Peter Panin hiljattain, miten se olikaan lapsena niin jännittävä! Olihan se nytkin kiinnostava, mutta aika paljon latteampi kuin ennen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli 189 dollaria (noin 150 euroa), halvin Kindle-malli on tällä hetkellä 109 dollaria (noin 90 euroa). Amazonin sivuilta löytyy kyllä paljon lisätietoa eri Kindle-malleista.

      Minusta taas kirja oli hyvinkin jännittävä! Mutta useinhan käy juuri noin, että jos lapsen lukumuistot ovat vahvat, ei aikuisena enää pääse samaan intensiteettiin ja lukukokemus on erilainen.

      Poista
  7. Luin Peter Panin viime vuonna ja yllätyin minäkin siitä, miten rajua menoa siinä oli! Peter ja muut henkilöt eivät tosiaan ole mitenkään puhtoisen sankarillisia vaan vähän pelottavan arvaamattomia. Minuakin hämmensi Wendyn rooli saarella - ja oikeastaan jo se, miten iso osa Wendyllä oli tarinassa. Olin kuvitellut kirjaa kertomukseksi pojasta, joka ei kasva aikuiseksi, mutta se olikin yhtä paljon kertomus tytöstä, joka kasvaa aikuiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tuo vinkki Andrew Birkinin kirjasta on kyllä ollut mielessä, sen verran vinkeä kirjakokemus Peter Pan oli.

      Poista