lauantai 18. helmikuuta 2012

Bill Willingham - Mark Buckingham - Steve Leialoha: Fables 14-15

Kuva: Vertigo.
Ei maha mittään: taas paahdoin lisää Fablesia, vaikka olin päättänyt pitää sulattelutaukoa ennen seuraavaa osaa... Mutta minkäs teet, kun kirjastossa poiketessa kävi uskomaton munkki: osat 14 ja 15 odottelivat kutsuvina hyllyssä. Enhän minä kerta kaikkiaan voinut jättää niitä lainaamatta... Niinpä viikonloppu käynnistyi tehonörtteilyllä Fablesia paahtaen.

Osa 14, Witches, keskittyy nimensä mukaisesti satuhahmojen yhteisön noitaosastoon. Tähän mennessä tutuimmaksi on tullut Frau Totenkinder, mutta nyt muutkin nousevat enemmän esille, kun kolmannentoista kerroksen noitaporukassa käynnistyy valtataistelu...

Erityisen palkitsevaa oli nauttia sarjakuvakerronnan tarjoamista oivalluksista. Esimerkiksi kansikuvassa poseeraava tyttönen on ollut mukana ja näkyvillä sarjassa pitkän aikaa, mutta vasta nyt kerrottiin hänen nimensä - ja siinäpä saikin lukijana taas paljon intertekstuaalista pureskeltavaa. Tällaiset Willinghamin ja Buckinghamin toteuttamat jipot kertovat mielestäni siitä, kuinka pitkäjänteisesti Willingham Fables-tarinoita kirjoittaa. Moni pikkuseikka esitellään tai mainitaan joko sanallisesti tai kuvallisesti melko varhaisessa vaiheessa, mutta näitä seikkoja nostetaan osaksi tapahtumia usein vasta paljon myöhemmin. Ja kun asiat näytetään kuvina, niihin joko kiinnittää huomiota tai sitten ei, mutta aina ei hoksaa yhdistää yksityiskohtaa kokonaisuuteen, ennen kuin kertoja kiinnittää lukijan huomion yksityiskohtaan tarkemmin.

Lisäksi Willingham pakottaa minut taas keskittymään lukemiseen paremmin. Koska nyt ei olla loppuhuipennusjaksoissa, ei kannata ahmia tarinaa liian nopeasti, vaan paneutua tapahtumiin kaikessa rauhassa. Sekä suoraan että rivien välissä kerrotaan paljon. Jotkut yksityiskohdat tuntuvat merkittäviltä saman tien, toisten painoarvoa pitää punnita ja makustella. Kaipa Fables on senkin vuoksi ollut niin viihdyttävää ja koukuttavaa luettavaa, että kaikkea ei paljasteta kerralla, vaan Willingham onnistuu luomaan oikean tarinankertojan taikamaailman, jossa tapahtumat tuntuvat eläviltä ja monisyisiltä.

Kuva: Turun Sarjakuvakauppa.
Osa 15 taas on nimeltään Rose Red. Lumikin sisko on ehtinyt sarjan aikana näyttäytyä sekä äkäpussina bileprinsessana että käytännönläheisenä johtajana. Nyt on jälleen Rose Redin aika päästä parrasvaloihin - ja sitä odotellessa Willingham hemmottelee lukijoita kirjoittamalla muutaman jakson sisarusten lapsuudesta ja nuoruudesta. Vaikka Fablesin eräs clue onkin kaikille tuttujen satuhahmojen hyödyntäminen modernissa saippuaoopperassa, niin silloin tällöin nähty alkuperäisen satuperinteen hyödyntäminen toimii myös todella hyvin. Omanlaisensa kierteen Willingham kun satutoisintoihinsa kirjoittaa. 

Osan 15 viimeinen kokonainen jakso on Fablesin sadas numero. Mielestäni sen lopetuksessa voi tulkita näkyvän myös amerikkalaisen sarjakuvanbisneksen taloudelliset lainalaisuudet. Jos sarja olisi päätetty lopettaa sadanteen osaan, olisi lukija voinut hyväksyä sadannen osan lopetuksen päätepisteeksi, vaikka samaan aikaan siinä jätetään riittävästi asioita auki, jotta tarinaa voi myös jatkaa.

Minun Fables-lukutahtini hidastuu joka tapauksessa melko pian, sillä nyt minulla on lukematta enää toistaiseksi uusin eli kuudestoista osa, Super Team. Amazonissa näkyy ennakkotilattavana seitsemästoista osa, Inherit the Wind, mutta sen ilmestymispäivämääräksi on merkitty tämän vuoden heinäkuu. Tosin voisihan sitä tutustua myös Cinderellan eli Tuhkimon omiin erillisosiin. Ensimmäinen on ilmestynyt nimellä From Fabletown with Love ja seuraava on ilmestymässä keväällä nimellä Fables Are Forever. Näissä tosin on kirjoittajana Chris Roberson eikä Bill Willingham.

Sitten viime bloggauksen Fables on jälleen saanut uusia lukijoita, Sanasulkia-blogissa luettiin ensimmäinen osa. Seuraan mielenkiinnolla kantaako kipinä pidemmälle - muistutan vielä että minullakin pari ensimmäistä osaa menivät tutustuessa ja lämmittelynä, kunnolla hurahdin sarjaan vasta vähän myöhemmin. Hyvän tarinan ystäville voin sarjaa suositella lämpimästi, ja kokeilemalla tietää minkä verran Fables kolahtaa itse kullekin.
 

4 kommenttia:

  1. Jaaha26.2.12

    No niin, nyt sain itsekin luettua viimeisimmän Fablesin (Helmet on loistava).

    SPOILER ALERT:




















    Mr. Darkin kanssa käyty kamppailu oli mielestäni toteuttu aika huonosti. Yhtäkkiä, siis parin sivun verran perustellen, oltiin keskiaikaisessa linnassa avainhahmojen juhlissa. Typerää tietty sanoa, mutta en oikein ostanut tätä ideaa.

    VastaaPoista
  2. Spoiler alert mullakin:


















    Samaa mieltä kanssasi. Siinä loppukäänteissä oli muutenkin tiettyjä epäuskottavuuksia mielestäni. Onneksi Fablesissa on niin paljon muutakuin kuin "maailman ilkeimpiä pahiksia" vastaan taisteleminen. Se kun tuppaa käymään tylsäksi ennen pitkää. Ihmissuhdekäänteet, valtataistelut ja kulissien takaiset juonittelut ovat paljon mielenkiintoisempia.

    VastaaPoista
  3. Jaaha5.3.12

    Juu on tämä kyllä loistava sarja kaiken kaikkiaan. Suosittelen sinulle myös Robert Kirkmanin Walking Dead -sarjaa. Todella dramaattisia ihmissuhdekäänteitä ja juonitteluja zombiapokalypsin keskellä! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä! :)

    VastaaPoista