keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kirsti Ellilä: Pelastusrenkaita

Kuva: Karisto.
Pohjantähden kaltaisen tuhdin klassikon jälkeen pitää aina vetää hetki henkeä. Kun lukuhimo kävi kestämättömäksi, halusin valita vuoroaan odottavien kirjojen joukosta jotain vähän kevyempää. Kirsti Ellilän kirkkotrilogian kakkososa Pelastusrenkaita nousi pinosta. Olen lukenut ykkösosan Pappia kyydissä, siitä kirjoitin aikoinaan arvion Etelä-Saimaaseen. Trilogian kolmas osa Ristiaallokkoa ilmestyy syksyllä, ja kun jossakin keskusteluketjussa menin sanomaan, että pitäisipä lukea Pelastusrenkaitakin ennen uusinta osaa, järjesti kirjailija Ellilä minulle ystävällisesti kirjan luettavaksi. Kirjan ovat lukeneet myös Kirsi ja Booksy. Ellilän omaa blogia, Kirjailijan häiriöklinikkaa, olen seurannut jo pitkään, ja erittäin virkistävä ja kirkkoteemaan sopiva Ellilän uusi blogi on nimeltään Kulkeeko henki.

Naispappi Matleenaan tutustumisesta on jo pari vuotta vierähtänyt, mutta Pelastusrenkaita menee suoraan asiaan ja virkisti muistiani. Konservatiivisesta pappismiehestään Auliksesta eronnut Matleena muuttaa asumaan entisen kotinsa lähistölle ja käy huoltamassa perhettään etä-äitinä. Tosin perhe ottaa tämän huolenpidon niin itsestäänselvänä vastaan, että kilttiä Matleenaa tekee mieli ravistella: lopeta se passaaminen!

Matleena haluaa hoitaa avioeronsa kunnolla. Hän ilmoittautuu eroseminaariin, panee nettiin deitti-ilmoituksen ja tapaa parikymppisen Pyryn. Keski-ikäinen kolmen lapsen äiti epäröi Pyryyn tutustumista, mutta lempi leimahtaa. Pyryn erikoinen perhe, Matleenan työvelvollisuudet seurakunnassa, Auliksen tuomitsevaisuus, uskovaisten ystävien hyväätarkoittava asioihin puuttuminen ja lasten ero-oireilu pitävät Matleenan kiireisenä.

Kirja oli nopealukuista ja mukaansatempaavaa luettavaa, mutta jotkut asiat vähän tökkivät. Romanssi Pyryn kanssa tuntui käynnistyvän kovin helposti. Vaikka puumanaiset kuinka olisivat muotia, olisin vähän kaivannut selitystä, miksi ja miten Pyry niin vauhdilla Matleenan kanssa suhteeseen halusi. Nyt tuntui vähän liian helpolta koko suhde. Samanlainen oikomisen sävy vaivasi välillä muutakin kerrontaa: vähän liian tasaista tavaraa kirja oli, vaikka ainekset olivat hyviä.

Parasta antia olivat Matleenan arkikuvaukset, juurikin se raivostuttavan tossukkamainen perheen passaaminen ja huoltaminen, sekä seurakuntaelämän törmäykset. Vanhoilliset ja liberaalit kolistelevat sarviaan. Ellilä osaa kirjoittaa seurakuntamiljööstä tunnistettavasti ja osuvasti. Tätä arvostan, koska entisenä seurakuntanuorena minua välillä harmittaa, että kirkollisia ympyröitä kuvataan fiktiossa usein aivan liian ylimalkaisesti. Joko tehdään puskafarssia jossa papit pannaan juomaan ja kiroilemaan, tai sitten karrikoidaan hurskaus ja tosikkomaisuus aivan yli. Pelastusrenkaiden seurakuntamaailman tunnistan tosielämää vastaavaksi.

Mutta kyllä Ristiaallokkoa pitää lukea. Siinä kuvataan perheen tarinaa Auliksen näkökulmasta, ja kiinnostaa tietää, mitä Ellilä kirjoittaa konservatiivipapista pohtimassa ex-vaimonsa äkkikäänteitä. Pientä vihjailua aiheesta tässäkin osassa saatiin.

10 kommenttia:

  1. Olen lukenut tuon Pappia kyydissä ja Pelastusrenkaitakin olen aloitellut. Minua ihastutti tuon ensimmäisen osan alku, jossa perhe löytää vanhan, ränsityneen mutta idyllisen talon - harmi vain (ja kuinka yllättävää :)) että idylli ei kestä...

    Morren blogissa oli hetki sitten keskustelua arvostelukappaleista - moni bloggaaja mainitsi, että kustantaja ei pidä siitä, että niistä mainitaan blogeissa. Oletko törmännyt sellaisiin ohjeisiin? Ja onko eri asia kiittää lukukappaleesta, jos sen on saanut kirjailijan kautta, kuin jos sen on saanut suoraan kustantajalta? Minua tämä blogietikettiasia vieläkin mietityttää :).

    VastaaPoista
  2. Minusta tämä oli humoristisempi kuin Pappia kyydissä. Mietin vähän myös tuota Pyryä lukiessani, mutta arvelin että Pyryä vetää puoleensa Matleena symbolinen normaalius, kontrasti omaan perhetaustaan... tai sitten Matleena vaan on poikkeuksellisen seksikäs pappi :D

    Siitä olen samaa mieltä, että Ristiaallokon erilainen näkökulma kiinnostaa kovasti! Ellillä on monta astetta vaikeampi homma saada Matleenan eksästä uskottava ja tyydyttävä kertojahahmo.

    VastaaPoista
  3. Maria: luin keskustelun (luulin osallistuneenikin siihen mutta näköjään en ollutkaan). Minusta tärkein blogisääntö on, että omaan blogiinsa saa kirjoittaa mitä haluaa. :) Tuota arvostelukappaleiden merkitsemistä olen sekä tehnyt että ollut tekemättä. Kun rupesin saamaan arvostelukappaleita, kerroin tunnollisesti mikä kirja on kustantamolta saatu, koska ajattelin että niin pitää tehdä. Jossain vaiheessa luin niin paljon arvostelukappaleita, etten jaksanut kaikkiin enää merkitä, että kyseessä on arvostelukappale.

    Tämän kirjan yhteydessä asiasta kirjoitin, koska aika monen kirjan kohdalla luettavaksi päätyminen riippuu siitä, missä ja miten on kirjaan törmännyt. Kirjoitanhan usein löytäneeni jonkun kirjan kirjastosta, divarista tms. On niitä kirjoja, joiden lukemista erikseen suunnittelee ja jotka asiakseen etsii käsiinsä, mutta aika moni kirja pomppaa luettavaksi siksi, että se jossakin sattuu silmiin.

    Sekin kirja, jota nyt aloitin lukemaan, on arvostelukappale ja sen kohdalla myös on syytä mainita siitä, koska siinä on tiettyjä seikkoja jotka vaikuttivat kirjan aloittamiseen.

    Mutta tässäkin blogissa on siis iso määrä kirjoja, jotka on saatu ilmaiseksi kustantamoilta eikä asiaa ole tekstissä mainittu. Ja ovathan esimerkiksi nuo kirjat, jotka lainaan kirjastosta ja joita olisi myös kaupoissa saatavilla, vastaavasti "ilmaista markkinointia" kustantamoille, joiden ei ole tarvinnut tämän "näkyvyyden" eteen nähdä edes sitä ilmaisen arvostelukappaleen lähettämisen vaivaa. Ehkä se kompensoi näitä kertoja, kun mainitsee että kirja on arvostelukappale. ;)

    Ja arvostelukappaleitahan on kahdenlaisia: on niitä, joita kustantamot lähettävät sinne sun tänne ja toivovat että joku lukee, ja sitten niitä, joita itse on pyytänyt.

    Booksy: ehkä Matleena tosiaan on poikkeuksellisen luonnonkaunis! Mikään pyntätty MILF hän tuskin on, kirjastahan käy ilmi, että ripsivärin ja huomaamattoman huulipunankin laitto on Matleenalle jotain erikoista. Matleenan ulkonäköä ei tässä kirjassa kuvattu kovin tarkkaan, en muista kuvattiinko ykkösosassa. Se on kyllä yksinomaan piristävä asia, onhan sitä saanut lukea ihan riittämiin kirjoja, joissa naispäähenkilön kuvailu aloitetaan kertomalla millaiset hiukset ja silmät hänellä on.

    VastaaPoista
  4. En minäkään muista etä Matleenaa olisi perusteellisesti kuvattu. Minulla taitaa olla päässäni kuva yhdestä kauan sitten tavatusta naispuolisesta teologian opiskelijasta - ja hän näytti kyllä ihan Herran enkeliltä. Meikki olisi ollut torta på torta. Ehkpä siksi kuvittelen Matleenan saunaraikkaaksi kaunottareksi :D

    Mutta on kieltämättä virkistävää ettei naishenkilön naamaa ja hiuksia selitellä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos pitkästä vastauksesta, Salla, oli kiva kuulla mielipiteesi aiheesta :). Tulin nyt ihan uteliaaksi tuon seuraavan lukemasi kirjan suhteen...

    VastaaPoista
  6. Heh, kuulostin ehkä salaperäisemmältä kuin on aihettakaan...

    Saunapuhdas Herran enkeli, siinä se on!

    VastaaPoista
  7. Minäkin luin tämän, koska pidin Pappia kyydissä -teosta aika hyvänä. Mutta olen samaa mieltä, jossain vaiheessa tuntuu kuin aloitusosan kunnianhimoisempi ote hieman löystyisi. Tai sitten kyse on juuri näistä liian helpoista tapahtumisista. Tai sitten siitä, että asiat tuntuvat aivan liiaksikin vain tapahtuvan Matleenalle, eikä hänellä tunnu olevan niihin osaa. Kuitenkin hän vielä Pappia kyydissä-romaanissa oli erinomainen aktivisti ja agitaattori kirkkoherranvaaleja järjestettäessä.

    Persoonassa on siis jonkinlaista ristiriitaisuutta. Kirjan lopussa Matleena tuntui olevan samassa jamassa kuin sen alussa, eli mikään ei ollut liikahtanut alun hyvistä yrityksistä huolimatta. Jaa- ettei vain kävisi niin, että konservatiiviteologia voittaa 6-0.

    VastaaPoista
  8. Just tuontapainen fiilis minullakin lopussa oli - samassa pisteessä oltiin. Liikaa helppoutta oli minusta koko treffailun alkamisessa - Matleena laittaa yhden netti-ilmoituksen, tapaa yhden ihmisen ja heti tärppää. Oikeasti kun moni joutuu kahlaamaan ilmoituksia ja käymään treffejä vaikka kuinka paljon, ja tällaisesta saisi kyllä mielenkiintoista draamaa. Mutta onko taka-ajatuksena ollut, että kirja pitenee liikaa, jos tällaisia kuvaa? Käänteinen ongelma vaan sitten toteutui, eli näitä "nopeutettuja" tapahtumia oli pantu niin monta peräkkäin, että juuri tuota "vain tapahtumista" oli paljon.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi24.4.12

    Keskinkertaista kioskiviihdettä, mutta jokaiselle jotakin.

    VastaaPoista
  10. Makuja on monenlaisia :)

    VastaaPoista