sunnuntai 29. heinäkuuta 2007

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

WSOY:lta tilasin lukukappaleeksi Mihail Bulgakovin klassikon Saatana saapuu Moskovaan. Joku on joskus sanonut, että siinä on kääntäjä keksinyt parhaan mahdollisen käännösnimen, ja onkin aivan oikeassa. Suora käännös nimestä olisi tylsähkösti "Mestari ja Margarita". Yllättävää oli, että kirjaan on merkitty sen olevan vasta toinen painos, vaikka esimerkiksi kirjaston luettelotiedoissa mainitaan, että jo 1990 on otettu kuudes painos. Onkohan kyseessä toinen painos tarkistetusta suomennoksesta vai mistä? Se "alkuperäinen" suomennos, jossa on harmaa kansi ja Begemot-kissa kuvassa - on käynyt niin tutuksi, että tämän version ulkoasu ensi alkuun hieman oudoksutti, mutta kun silmä oli tottunut siihen, totesin painoksen erittäin tyylikkääksi. Plussaa myös, että tässä painoksessa ei neuvostosensuurin poistamia kohtia oltu merkitty kursiivilla. Se oli aiemmassa painoksessa kiintoisaa, mutta häiritsi lukemista jonkin verran .

Olen tämän kirjan parisen kertaa aiemmin lukenut, ja luulin, että minullahan on kirjan tapahtumat jo hyvin hanskassa. Tämä lukukerta todisti, että niin ei tosiaankaan ollut. Muistin kyllä hyvin Wolandin nimellä kirjassa esiintyvän saatanan, hänen kumppaneittensa Begemot-kissan, Azazelin ja Korovjevin tempaukset teatterinäytännössä ja ruokakaupassa, mutta uudella tavalla painoarvoa saivat neuvostoarkeen viittaavat huomiot. Näitä olivat moskovalaisten asuntopula, ilmiannot, ihmisten vieminen kuulusteluihin ja heidän katoamisensa jäljettömiin. Osin nämä kietoutuivat yhteen, sillä kirjassa on parikin kohtausta, joissa viitataan ihmisten ilmiantaneen naapureitaan, jotta pääsisivät asumaan heidän asuntoihinsa. Yhteisasuminen oli varsin yleistä, eli esimerkiksi keittiötilat piti jakaa naapureiden kanssa, mikä ei aina kovin miellyttävästi sujunut.

Jos joku ei kirjan juonta tunne, niin tässä lyhyt referaatti. Kirjassa on kolme punaista lankaa: Wolandin seurue ilmestyy Moskovaan ja pistää kaikkien tielleen osuvien ihmisten asiat mullin mallin. Mielisairaalaan suljettu kirjailija Mestari ikävöi rakastettuaan Margaritaa, joka puolestaan ei tiedä Mestarin olinpaikkaa ja toivoo löytävänsä hänet. Pontius Pilatus tuomitsee Jesua Ha-Notsrin kuolemaan ja keskustelee tämän kanssa ennen teloitusta, sekä jälkikäteen Jesuaa seuraavan entisen verojenkerääjän Leevi Matteuksen kanssa, joka on kirjoittanut rauhaa saarnaavan ja ihmisten hyvyyteen uskovan maankiertäjän puheita muistiin - tosin Ha-Notsrin itsensä mukaan pahasti vääristeltynä.

Rupesin ensimmäisen kerran miettimään, että mitä ihmettä tämä Jeesus-tarina loppujen lopuksi kirjassa tekee. Epäilemättä aiheesta on kirjoitettu tuhansia sivuja viisasta kirjallisuudentutkimusta, pitäisi kai kaivella nettiä. Jesuan tarina alkaa Wolandin kertomuksena, ja jatkuu Mestarin käsikirjoituksena, hän kun on kirjoittanut Pontius Pilatuksesta romaanin. Sinänsä tarina on erittäin hyvin kerrottu, varsinkin kun se poikkeaa tyyliltään Moskovan tapahtumista täysin. Wolandin aikaansaama hyrskynmyrsky kerrotaan koko ajan vahvasti komediallisesti painottaen, Jesua Ha-Notsrin tarina vakavaan sävyyn.

Samaten minulle oivalluksena tämän lukukerran aikana tuli, että kirjan keskeisimpiä toistuvia teemojahan on, uskooko ihminen mieluummin omaa järkeään ja loogista päättelykykyään, vai sitä minkä omin silmin näkee. (Juujuu, tätäkin epäilemättä tuhannet ja miljoonat kirjallisuudentutkijat ovat jo todistelleet vuosikymmenten ajan, joten ei varmasti ole mikään uusi asia kyseessä...) Saatana aiheuttaa tapahtumia, jotka ovat luonnonlakien ja arkijärjen vastaisia, mutta joita moskovalaiset kansalaiset (kuten he itseään ja toisiaan tituleeraavat) joutuvat miliisin kuulusteluissa ja mielisairaalan vastaanotolla selittelemään uuteen uskoon, jotta ne mahtuisivat realismin muottiin. Suora neuvostoallegoria tämäkin? "Iloisen, työtätekevän ja rauhaarakastavan kansan" piti oman turvallisuutensa uhalla selittää väkivalta, mielivalta ja vainoharhaisuus jollakin järkeenkäyvällä tavalla, totuutta ei saanut sanoa.

En ole myöskään varma, tajusinko kunnolla, miksi Saatana sinne Moskovaan saapuu. Huvin vuoksi, vaiko yöllisiä tanssiaisia viettämään? Oliko moskovalaisten kiusaamiseen jokin erityinen syy? Kömpelö arvaus olisi, että neuvostojärjestelmästä kostamaan ja rankaisemaan... Sinänsä sillä ei ole kovin paljon väliä, koska aiheesta irtoaa helevetin hyvää shittiä, niinkuin sanonta kuuluu. Bulgakovilla on parhaimmillaan suorastaan nerokas ote tekstiinsä, ja hän revittelee aiheella antaumuksella. Otetaanpa esimerkiksi krapula-aamu, jonkalaista harva haluaa kokea. Moskovan Varietee-teatterin johtaja Stjopa Lihojedev herää erittäin huonovointisena ja muistamattomana, ja joutuu silmätysten paholaisen (jota hän ei toki tunnista) kanssa. Tämä vakuuttaa tehneensä sopimuksen mustan magian näytöksestä Varietee-teatterissa ja esittää todisteeksi sopimuksen, jossa on johtajan omakätinen allekirjoitus, ja ennakkomaksukin on hoidettu sovitun mukaisesti.

"Liikutellessaan varpaitaan Stjopa ymmärsi olevansa sukkasillaan. Hän siirsi vapisevaa kättään reittään myötään määrittääkseen, oliko hänellä housut jalassa vai ei, mutta ei saanut sitä selville. Viimein, nähdessään olevansa yksin ja hylätty ja tajutessaan, ettei kukaan tulisi häntä auttamaan, hän päätti nousta, vaatipa se häneltä miten epäinhimillisiä ponnistuksia tahansa.

Stjopa avasi yhteen liimautuneet silmäluomensa ja näki peilistä miehen, jonka hiukset törröttivät joka suuntaan, jonka naama oli turvoksissa ja mustan parransängen peitossa, silmät pöhöttyneet ja paita likainen ja jolla oli kaulus ja solmio kaulassa, alushousut ja sukat jalassa.

Sellaisena hän näki itsensä peilistä, ja sen vieressä seisoi tuntematon mustapukuinen mies musta baskeri päässään."

Olen lukenut Bulgakovilta muitakin kirjoja muutama vuosi sitten. Lämpimästi voin suositella kokoelmaa Kohtalokkaat munat, jossa oli muistaakseni kolme pienoisromaania, nimitarinan lisäksi siinä oli myös mahtava klassikko Koiran sydän. Valkokaartia ja Teatteriromaania muistan myös joskus lukeneeni, mutta eipä niistä sen enempää, kun en niitä kovin tarkkaan muista.

Kirjaa lukiessa haikailin taas hieman, että pitäisiköhän mennä jollekin supertehokkaalle venäjän kielikurssille, että joskus pystyisi lukemaan tämänkin kirjan alkukielellä. Suomennos on loistavan tehokas ja vetävä, mutta sen verran jopa meikäläinenkin alkoi venäjän kielestä ymmärtää vähäisten opintojen myötä, että siinä on sellaista alkuvoimaa, josta taatusti jotain katoaa vieraille kielille käännettäessä. Tämä sama koskee toki myös suomen kieltä - voi niitä raukkoja, jotka joutuvat kääntämään vaikka Heikki Turusen tekstiä, kun isolle osalle sanoja ei ole mitään vastinetta, ja vaikka olisikin, kulttuurillinen konteksti häviää sen siliän tien... Noh, onneksi ylipäätään on kääntäjiä, muutenhan ei olisi mitään mahdollisuutta nautiskella tällaisia tarinoita.

Saatana saapuu Moskovaan kantaa harteillaan aika raskasta klassikon taakkaa, mutta lukukokemusta ei kannata pelätä, vaan tarttua tähän kirjaan avoimin mielin ja antaa sille mahdollisuus. Tämä arviolta noin kolmas lukukerta oli minulle suorastaan nopealukuinen, sillä kun tarinan pääkohdat olivat kumminkin tuttuja, tuli tekstiä ahmittua aina nopeasti, että pääsi eteenpäin uusiin, jännittäviin juttuihin. Ja niinkuin tuli todettua, tyhjentävästi en ole tätä kirjaa pystynyt lukemaan, joten epäilemättä uusilla lukukerroilla tulen taas kiinnittämään huomioni ihan eri asioihin.

* 1.10.2007. Kävin Ryhmäteatterissa katsomassa kirjan näytelmäsovituksen. Esitykset näköjään jatkuvat 1.3.2008 asti, ja jos on kirjasta tykännyt ja on suinkin mahdollisuus mennä näytelmä katsomaan, suosittelen lämpimästi. Kirjoitin Etelä-Saimaaseen arvion (linkki saattaa vanheta). Tykkäsin kuin hullu puurosta, ihan helevetin hyvä sovitus. Miau!

** 14.10.2007. Kirjan ja teatteriesityksen jälkilämpönä (niin, ja olenhan minä katsellut myös Yle Teemalla tällä hetkellä pyörivää venäläistä tv-sovitusta) vastaankin nyt itselleni tähän kesän merkintään. Kirjoitin siis: "Rupesin ensimmäisen kerran miettimään, että mitä ihmettä tämä Jeesus-tarina loppujen lopuksi kirjassa tekee." Mieleen tuli, että Bulgakov on valinnut tämän maailman, tai ainakin länsimaisen kulttuurin vaikutusalueen, ehkä tunnetuimman tarinan osoittaakseen, että tietyllä tavalla kerrotut ja uskotut tarinat voivatkin olla myytin takana jotain aivan muuta. Kaikilla on mielikuva Raamatussa kerrotusta Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja Pontius Pilatuksen käsienpesusta. Bulgakov ottaa tämän myytin käsittelyynsä, jauhaa sen oman myllynsä läpi, ja kas, lopputulos on rakenteellisesti ja ulospäin täysin samanlainen, mutta sisällöltään aivan erilainen. Ja en nyt ole tässä väittämässä että Bulgakovilla olisi ollut jotain salattua tietoa absoluuttisesta totuudesta, hän käyttää kirjailijan työkaluja. Stalinin ajan totuus oli Isä Aurinkoinen ja onnellinen, työtätekevä kansa, ja samoin kuin Pilatus julisti peloissaan keisari Tiberiuksen ajan kestävän ikuisesti, niin väitettiin Stalininkin ajan kestävän. Totuus tuosta ajasta alkoi pulpahdella pintaan vasta vuosia, vuosia myöhemmin, ja silloinkin epäselvänä, tunnepitoisena ja monilta osin hämärän peittoon jäävänä kudelmana.

29 kommenttia:

  1. Anonyymi30.7.07

    Eksyin tänne Kuminan blogin kautta ja atavallaan alan harrastajana (kirjastolaisena) tuli mieleeni vinkata sinulle erittäin hauska venäläinen kirjailija Daniil Harms, jonka novellikokoelma 'Sattumia' on yksi ikuisista suosikeistani.

    VastaaPoista
  2. Joskus olen noita Harmsin juttuja lukenut ja ne eivät kyllä oikein minua puhutelleet. Tiedän kyllä monia, jotka tykkäävät niistä tosi paljon, mutta minä en lämmennyt. Ehkä joskus kokeilen uudestaan, mutta tuskin ihan lähiaikoina.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä omakohtaisesta kuvauksesta! Ajattelin vain tuosta käännöksestä sanoa sen verran, että minusta se taas on huono. Näyttäisi siltä, että kaikilla muilla kielillä on kunnioitettu alkuperäistä nimeä. Toki tuo nimi on raflaava ja on varmasti tuonut enemmän suomalaisia lukijoita kirjalle kuin "mestari ja Margarita" olisi tuonut, mutta se alleviivaa ihan toissijaista asiaa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, hyvästä läpiluotaavasta arvostelusta. Toi perspektiiviä omiin tulkintoihin. Mitä itse olit mieltä siitä että kirja ikäänkuin muuttaa suuntaa kohdassa jossa Margarita muuttuu noidaksi. Itselleni se aiheutti ensin vastareaktion ja mietinkin kuinka paljon tekstiin vaikutti se että Bulgakov saneli tekstiään kuolinvuoteeltaan ilm. rakastajansa avustamana. Itselleni teoksen noitalennot, ja tanssiaiset ovat enemmänkin "ulos teemasta" kuin monien mainitsemaa "yksilön näkökulmaa"?

    VastaaPoista
  5. Jaa-a, minusta noitalento ja tanssiaiset olivat varsin huimaa menoa ja sopivat kokonaisuuteen. :) Margareta sai vähän vauhtia elämäänsä ainaisen suremisen jälkeen. En osannut näitä mitenkään irrallisina pitää, minusta ne sopivat tarinaan kuin nyrkki silmään. :)

    VastaaPoista
  6. Pegasos9.7.09

    Saatana saapuu Moskovaan on taaskin kriitikoiden ja muiden "liikaa" ajattelevien lukijoiden keskuudessa aika pahasti ylitulkittu ja tietyin epäolennennaisuuksin väärinymmärrettykin. Ensinnäkään siinä ei esiinny tunnistettavasti niinkään minkään tietyn yhteiskunnan kritiikkiä, se vaan kuvaa ihmistä noin yleisesti kaikkine tyypillisine yleisinhimillisine piirteineen. Siksi se kannattaa lukea enemmänkin fantasiaromaanina ja miksei myös psykologis-filosofisena tutkielmana todella älykkäästi ja omistautuneesti kuvattuine henkilöhahmoineen. Ympäristökin on ajasta ja paikasta huolimatta täysin moderni ja voisi ihan hyvin olla tänäkin päivänä ihan mistä tahansa. Kirjana se on siksi vieläkin parempi kuin esim. Yle-Teemalla esitetty sarja, joka sekin mestarillista leikkausta myöten voittaa selkeästi kaikki tähän mennessä tehdyt elokuva-alan tuotokset maailmassa.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi21.9.09

    Kuten yksi kommentoija mainitsi, nimen suomennos muuttaa kirjan sisällön ihan erilaiseksi kuin alkuperäisessä teoksessa. Kiva lukea, miten erilaisia ajatuksia kirja voi herättää eri ihmisissä!

    VastaaPoista
  8. Kyllähän tämä niin moniulotteinen kirja on, että eri ihmisille lukukokemus saattaa olla todella erilainen.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi26.3.11

    Rakastan tätä kirjaa niin paljon.Kerran olen tämän jo lukenut ja kohta olisi uusintalukemisen aika.Saatana saapuu Moskovaan on ilman muuta maailmankirjallisuuden suurimpia klassikkoja!

    VastaaPoista
  10. Anonyymi26.3.11

    Ruusun nimi jäi minullakin kesken kolmensadan sivun jälkeen.Pakkolukeminen on inhottavaa,joten jätin leikin kesken.En ymmärrä,mikä tässä kirjassa mättää niin pahasti... :(

    VastaaPoista
  11. Hmm, milloinkahan minulle olisikaan taas oikea aika lukea tämä uusiksi... Ja Ruusun nimi tosiaan tuntuu jakavan ihmiset. :)

    VastaaPoista
  12. Kaarina3.4.11

    Kirja on tullut luettua pariinkin kertaan vuosien mittaan, ekasta lukukerrasta liki 40 vuotta. Vain muutama vuosi sen jälkeen näin hyvin vaikuttavan näytelmäversion Moskovan kuuluisassa Taganka-teatterissa, johon liittyy sellainen muistorikas episodi, että olin ennen näytelmän alkua käynyt ostamassa kotiimme ison huonekalun. Aikomus oli soittaa ja varoittaa miestäni, mutta teatterista ei päässytkään enää ulos ennen väliaikaa. Kas kännykät olivat vasta pilke jonkun insinöörin silmäkulmassa.

    Kun väliajalla soitin, mies totesi lakonisesti "Se tuotiin jo." Seitsemänteen kerrokseen kantamalla, koska mihinkään hissiin ei ole koskaan mahtunut.

    Näytelmä esitettiin myös Suomenlinnassa ehkä 10 vuotta sitten. Kokemus oli maaginen, laskevan auringon säteet osuivat hienosti juuri muurien päällä aurinkolomailevaan seurueeseen ja muutenkin kirja heräsi jännästi eloon. Sateella ja pilvisellä säällä sama vaikutus ehkä saatiin valonheittimillä.

    Jaoin katsomiskokemuksen parin yhtä aikaa Neuvostoliitossa asuneen ystäväni kanssa, ja jotkut kommentit aiheuttivat meille ihan omia naurunpyrskähdyksiä. Sen verran huikeaa satiiria tuo kirja sisältää neuvostoyhteiskunnasta. Televisioversiota kehuttiin, mutta en ehtinyt sen pariin.

    VastaaPoista
  13. Todella houkuttelevan kuuloisia teatterikokemuksia!

    Olisi todella mahtavaa, jos osaisi venäjää niin hyvin että voisi lukea tämän kirjan alkukielellä. Jospa mä hyvässä lukisin olisin jo matkalla siihen pisteeseen - minulla on luettavana venäjäksi Fedja-setä, kissa ja koira, joten jos siitä selviydyn, niin voinpahan sanoa lukeneeni venäläisklassikon alkukielellä. ;)

    VastaaPoista
  14. Kaarina4.4.11

    Suomeksi minäkin olen Saatanani lukenut, mutta Fedja-setää kyllä venäjäksikin. Krokotiili Genasta puhumattakaan. Paras tapa saada kurjana päivänä hyvä mieli on katsoa Youtubesta Gena-videoita. Syntymäpäivälaulua ja muita. Halvat on huvit, heh.

    VastaaPoista
  15. Hei, kiitos kun muistutit Krokotiili Genasta! Olin jo ehtinyt unohtaa että siitähän on kirja - syntymäpäivälaulu on toki pysynyt muistissa. :)

    Youtube-versioista suosikkini on tämä lastenkuoroesitys.

    VastaaPoista
  16. Kaarina6.4.11

    Oi miten ihana esitys, olen kyllä sen tainnut nähdä ennenkin, mutta tuon voi aina kuunnella uudelleen.

    Vaikka ei uskoisi, niin PMMP:n lastenlaululevyllä Puuhevonen on aivan riemastuttava sovitus myös tästä laulusta nimellä Minä soitan harmonikkaa. Sekin on Youtubessa, tosin aika särisevänä versiona. En tiedä miksi, mutta noin rokahtavanakin sovitus säilyttää slaavilaisen mentaliteettinsa.

    Muutenkin suosittelen lämpimästi Puuhevosta, jolle tytöt ovat kaiketi valinneet lauluja, joita haluavat lastensa kuulevan. Tuttuja omasta ja lasteni lapsuudesta, nyt jo lapsenlapsenkin.

    Nyt pitääkin etsiä Krokotiili Gena ja Fedja-setä tytölle luettavaksi. Hänen isoveljelleen olen jo lukenut.

    VastaaPoista
  17. PMMP-fanina pidän luonnollisesti heidänkin tulkinnastaan kovasti. :)

    VastaaPoista
  18. Nainen erityisestti tietää,että jos on ampunut isoilla ei viitsi enään pienillä paukutella. Minulla on tuo master and Margaretta, luin sitä ja siinä oli pätkitäin ihan tolkun asiaa. Tilasin vielä äänikirjan siitä -vielä huonomaksi se meni. Minä olisin saattanut pitää siitä, vaikka en muuten niin muodin vuoksi. Mutta kun kun siinä saman aikaisestti tilasin audion Vihan hedelmistä( Josta myöskään ei ole saatu kunnolista suomenosta) niin kuuntelin sitä, sitä vihaa, ja niin kun sanoin jo alkuun, ken on kuullu suurien pyssyjen käyvän ei pikku paukutteluat enään piittaa.

    VastaaPoista
  19. Minäkin olen nyt lukenut tämän - tai oikeammin kuunnellut, äänikirjana. Olen ihan myyty :-) Huh ja vau ja sen tapaisia huudahduksia..

    VastaaPoista
  20. Jee! Toivottavasti saamme lukea tästä pian blogistasi. :)

    VastaaPoista
  21. Anonyymi18.9.11

    Saatana saapuu Moskovaan saattaa olla peräti maailman paras kirja :) on se vain niin mahtava opus.Salla,jos haluat lukea Saatanan englanniksi suosittelen Diana Burginin ja Katherine Tiernan O`Connorin käännöstä.Se on paras kuudesta erilaisesta käännöksestä.Ja Saatanasta muuten ilmestyy uusintapainos kirjakauppoihin heti lokakuun alussa.Ilouutinen niille,jotka eivät tätä hienoa kirjaa vielä ole lukeneet.

    VastaaPoista
  22. Kiitos vinkistä! Itse henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisen lukijan ei ole kovin paljon järkeä lukea Saatanaa englanniksi (paitsi tietenkin jos haluaa vertailla suomalaista ja englanninkielistä käännöstä), koska kirjan alkukieli on venäjä. Mielestäni suomenkielisen lukijan kannattaa lukea kannattaa lukea joko alkukielellä tai hyvinä suomennoksina, sen sijaan en keksi mitään erityisen hyvää syytä lukea kirjaa itselle vieraan kielen käännöksenä.

    VastaaPoista
  23. Anonyymi19.9.11

    Olen samaa mieltä suomennoksen laadusta.Ulla-Liisa Heinon suomennos on loistava ja se on kestänyt hyvin aikaa.Alkukielellä luettuna Master i Margarita olisi varmaankin huikaiseva kokemus.Ei kun venäjää opiskelemaan :)

    VastaaPoista
  24. Olisi hienoa osata lukea Bulgakovia, toistaiseksi venäjäntaitoni ovat venyneet vasta Fedja-setään venäjäksi. :)

    VastaaPoista
  25. Anonyymi13.4.13

    Itse tulkitsen, että Saatana saapuu Moskovaan tutkimaan onko Neuvostokansalainen muuttunut sisimmiltään. Tämä oli 30-luvulla tulenarka aihe, varsinkin kun kirjassa vihjataan, että homo sovieticus on yhtä ahne, pikkumainen, pelkuri, petollinen,... kuin vallankumousta edeltävä ihminen.

    VastaaPoista
  26. Hyvä tulkinta tuokin! :)

    VastaaPoista
  27. Lilli4.11.13

    mikä mielestäsi on kirjan sanoma? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kannattaa jokaisen lukijan itse miettiä! :)

      Poista
  28. Anonyymi29.4.14

    Neuvostokansalainen ja ...kansalainen

    Anteeksianto ja ikuinen turva

    Jumalat, oi Jumalani! Kuinka surullinen onkaan maa iltahämärissä! Miten salaperäisinä leijuvat sumut soitten yllä! Ken on harhaillut niissä sumuissa, ken on paljon kärsinyt ennen kuolemaansa, ken on lentänyt kerran yli tämän maan kantaen liian raskasta taakkaa, hän sen tietää. Uupunut tietää sen. Ja surutta hän jättää maan sumut, sen suot ja joet, hän antautuu kevein sydämin kuoleman käsiin tietäen, että vain se tuo rauhan.

    VastaaPoista